Hei, Olen Elina ja minulla on fobioita.

Olen tänään lukenut fobioista. 
Kävimme taannoin keskustelua ystäväni kanssa peloistamme ja hänen absurdi väitteensä, että fobiani ovat varsin epänormaaleja jäi vaivaamaan minua, joten päätin etsiä netistä lisää tietoa niistä; kuten kuinka yleisiä ne on ja mitä kyseinet fobiat pitää sisällään jne. 
Tämä osoittautukin yllättävän vaikeaksi. 

Kaksplussan sivulta löytyi kyllä varsin kattava lista fobioista, joista minäkin sitten puoliksi huumorilla, mutta kuitenkin mielenkiinnolla "valitsin" listasta omani, mutta vaikka yritin etsiä lisätietoa virallisilla nimillä ja googlekääntäjää apuna käyttäen selailin italialaisia ja puolalaisia sivuja, tieto-osuus jäi varsin pieneksi. 
Onhan minulla toki omakohtaiset kokemukset, mutta tieteenosuus ja fakta-arvo jäävät niissä pieniksi. 
Lisäksi se kaipaamani tilastotutkimus fobioideni yleisyydestä jäi uupumaan.

Ehkä ei ole hyväkään jäädä kummemin roikkumaan aiheeseen tai vatvomaan fobioitaan, mutta tutkijaminä jäi huutamaan nälkäänsä.

Ohessa linkki kaksplussan sivuille:
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1123767-valitse-itsellesi-fobia/

Omat fobiani

• Amykhofobia-raavituksi tulemisen pelko. Tätä esiintyy lähinnä vain kun yritän laittaa matokuurin kissoille, jolloin pelko on myös erittäin aiheellinen. Onneksi vain kaksi kertaa vuodessa. (Pian on taas se aika....)
• Nosofobia-Sairauden, usein jonkin erityisen taudin pelko. En koe tätä varsinaisesti pelkona, vaan ennemmin jonkinlaisena luulotautina. Esiintyy mm. jos pitkään kurkku ollut tosi kipeä, jännitän kovasti testejä vuorenvarmana, että nyt se keuhkosyöpä sitten iski.
• Helminthophobia-Pelko, että madot valtaavat kehon. Enemmän tämä taitaa olla toukkien pelkoa ja kohdistuu myös eritoten iilimatoihin, mutta myös jos jostain asunnosta, huoneesta, hotellihuoneesta yms. löytyy sokeritoukka, en pysty nukkumaan vaan kyttään neuroottisesti piemeässä, että hohtaako seinillä ja tukin kaikki viemärit. En siltikään laskisi tätäkään fobiaksi.
• Parasitofobia-Loiseliöiden pelko. Tämä kohdistuu eritoten punkkeihin, joihin en luonnollisesti voi koskea käsin edes paperin läpi ja eritoten kissan korvapunkkeihin. Aina kun katson eläinlääkärissä korvapunkkeja mikroskoopista, minulle tulee "pöpökammo" ja pesen neuroottisesti käsiäni kuvitellen näkymättömiä korvapunkkeja vilistelemässä kättäni pitkin. Yök!
• Pediofobia-Nukkejen pelko. Tämä on enemmän inhoa, kun pelkoa. Minä en pidä nukeista. En ole koskaan pitänyt, en pidä ja tuskin tulen pitämäänkään. Lapselleni en niitä osta, koska en voi sietää niitä talossani. Minusta ne ovat kamalia, luonnottomia ja kyllä, myös pelottavia. 
• Botanophobia-Kasvien pelko. Minähän olen nykyjään varsinkin varsinainen viherpeukalo ja rakastan huonekasveja, hoivaan niitä ja juttelen niille usein, mutta on kasveja, jotka saavat pakokauhun aikaan nollasta sataan sekunnissa, meinaan vesikasvit. Varsinkin ne jalan ympärille kiertyvät. Nään niistä joskus painajaisiakin.
• Aeroacrofobia-Avoimien korkeiden paikkojen pelko. Itse miellän tämän putoamisen pelkona. Kun menen esim. parvekkeelle, joka on korkealla niin ensin minua huimaa. Jos kosketan kaidetta, vaikka se olisi tehty betonista, tuntuu että se vajoo käteni alla ja horjahdan eteenpäin. Lentokoneessa ja Näsinneulassa yms. missä on "turvallisesti jalat maassa" ei pelota.
• Dentofobia-Hammaslääkäripelko. Selittämätön, välittömän paniikkikohtauksen aiheuttaja. Hammaslääkärin haju toimii laukaisevana tekijänä. Paljon traumoja.
• Sympatiasärky. Tämä ei varsinaisesti ole fobia tai pelko, mutta liitettäköön se nyt mukaan. Aina kun näen jonkun ison haavaan tai amputoidun ihmisen tai muuten kärsineen, tunnen välittömästi kun joku olisi lyönyt alavatsaan. Joskus kipu on niin paha, että menen kaksinkerroin.
• Mainittakoon vielä Läheisen menettämisen pelko, jolle en löytänyt tieteellistä nimitystä, koska en osaa kauheen hyvin käsitellä kuolemaa ja kyseinen asia ei ole omalla kohdallani ollut aiheellinen vielä. 

Lukuisista "fobioistani" huolimatta, koen olevani enemmän tai vähemmän tasapainoii ihminen. Jei minä!

Lisäys: Ystäväni muistutti minua vielä Avoimien portaikkojen pelosta. Kauhuleffoja aivan liian paljon ja aivan liian nuorena katsoneena, en pysty kulkemaan varsinkaan illalla portaikosta, jossa on välit. Puoleen väliin pystyy hillitsemään itsensä ja uskottelemaan, että ei sieltä kukaan tartu jalkaan, mutta sitten pakokauhu otta avallan ja portaat on pakko juosta ylös.