Inhottavaa olla kyyninen.

Ikävä myöntää, mutta tajusin just, että olen joissain asioissa tosi kyyninen. Esim. ystäväni poika oli keittänyt hälle aamukahvit ja toi ne sänkyyn best mama-mukista ja hänen hehkuttaessaan loistavaa aamun alkua minä mietin vaan että itsellä ensimmäinen ajatus olisi varmaan, että
a) Jotain kamalaa on tapahtumassa tai b) Jotain 
kamalaa on jo tapahtunuttai c) Jokin überkallis tavara 
on tullut markkinoille.

Päätin kunnostautua tässä asiassa, joten täten nyt päätän, että jos Ipana joskus mulle keittää kahvit, otan sen iloisen hymyilevänä vastaan ja nautin siitä täynnä onnea, enkä ensimmäisenä mieti mitähän kahvinkeittimestä jäi jäljelle, enkä edes sitä, etten enää juo kahvia vaan teetä. 
Ehkä sitä vain luonnostaan oppii odottamaan pahinta kun ikinä aina ne asiat ei mee niinko elokuvissa.