Project Maman Katja kirjoitti karvahysteriasta ja tahdon itsekin ottaa kantaa asiaan. Oikeastaan se on jokaisen oma asia, käykö laser karvanpoistossa, vahaako, nyppiikö, sokeroiko, sheivaako, käyttääkö jotain muuta menetelmää vai meneekö luomuna, mutta sitä en ymmärrä, että joku pitää karvoja ällöinä varsinkin miehillä. Kyllä se on mielestäni miehekästä, että on karvoja. Se ikäänkuin erottaa pojat miehistä. mahakarvat ovat seksikkäät. On totta, että esim. kulmakarvoja nyppimällä annat itsestäsi huolitellumman ja siistimmän kuvan, mutta että kaikki karvat pois? Kaljut miehet ovat ihan jees, mutta kyllä niitä mahakarvoja aineski pitää olla. Ottaisin mieluummin karva-apinan, kuin kaljurotan. (Tosin sfinks-kissat ovat yltiösöpöläisiä) Ikinä en vaatisi miestäni sheivaamaan, paitsi partaa, jos se raapisi minua. Joskus exälle ehdotin säärien vahausta, en siksi, että jalkakarvat olisivat ällöttäneet minua, vaan että hän tuntisi tuskani. Itse en varsinkaan talvella jaksa aina sheivata sääriä, koska a) ne lämmittää, b) niitä ei kukaan nää seitsemän kerroksen vaatteita alta ja c) kun karvat alkavat kasvaa ja rupee kutisemaan, niitä ei pääse raapimaan sen seitsemän kerroksen vaatteita alta. Jos en siis kelpaa talvisin karvaisena, joudetaan tästä eteenpäinkin oleen Ipanan kanssa kaksin. Tottakai juhliin ja sen semmosiin tulee sitten "panostettua". Mutta nyt on siis kesä ja sheivaaminen on perseestä, koska se poistaa ongelman vain pariksi päiväksi, niin päätimme ystäväni kanssa kokeilla jotain kivuliaampaa, joten ostin kuumavahaa. Tutustuimme huolellisesti ohjeisiin, olihan se uus juttu molemmille ja emme halunneet, että meille kävisi kuin sille surullisen kuuluisalle tyttöselle, jolla loppujen lopuks oli torttu kiinni ammeessa. Noh joka tapauksessa siis, lämmittimme vahan ja levitimme sitä ja kiskoimme liuskoja pieniä vinkaisuja ja huokaisuja päästäen. Sattu vähän, oikeastaan paljon, muttei niitä karvojakaan oikein lähtenyt. Minä sitten sain yhen liuskan niin, että karvoja lähti kunnolla ja se kyllä sattuikin, mutta muiden liuskojen kanssa ei vaan onnistunut. Ystävättereni sitten oli sitä mieltä, etten vetäissyt tarpeeksi riuskasti ja asetuimme sitten niin, että minä oli jalka ojossa sohvalla ja hän selkä minuun päin ja seuraavassa hetkessä tajusin, että olin saanut riuskasti nyrkistä naamaani. Molemmat oltiin ensin shokissa, kunnes hän tajus tuoda mulle herne-maissi-paprikapussia huuleen kunnes päättikin, että haluaa musta kuvan Angelina Jolie huulilla ja riisti julmasti kylmäpussini. Huuli ei loppujen lopuksi sitten
turvonnut, mutta minä pidin loppujen liuskojen ajan tyynyä naaman eessä. Varmuuden vuoksi. Todettiin, että vika on käyttäjässä ja vähän myöhemmin sainkin idean kotikutoisesta sokeroinnista, mutta jätettiin toistaiseksi vielä tämä idea muihinoimaan. Tiivistettynä: Miehellä pitää olla karvoja ja jos käytät kuumavaa, voit saada nyrkistä.***
Otin tänään Ipanalle korvikset.
Itselle myös. Se ei taas menny niinko elokuvissa, mutta ne on nyt sillä. Molemmat.
Ipana on vasta viis ja olin aatellut sille korviksia vasta seitsemän vuotiaana, mutta ajattelin, että kun nyt muutenkin piikitetään, niin se on paljon helpompi nyt, kun kipukin unohtuu nopeammin.
Mentiin Ipanan kanssa koruliikeeseen ja hän valikoi innolla harjoituskorujaan. Oltiin edellisenä päivänä puhuttu asiasta ja hän sanoi, että jännittää, mutta on innoissaan korvakoruista. Valittuamme harjoituskorut (Minulla oli menny omat reiät umpeen pari vuotta sitten, kun tulehtui nikkelikorviksista, enkä muistanu pistää kultasia pitämään reikää auki) Ipana halusi, että minä menen ensin. Pakko myöntää, että siinä istuessa itseäkin vähän jännitti. Sattuisiko se? Miten pitää naama peruslukemilla, jos se sattuu? Se oli oikeastaan aika pikku kirpaisu ja sen jälkeen kuumotus ihan kuin oisi saanut korvatillikan. No Ipana ei sitten heti uskaltanutkaan, vaikka vakuutin ettei se satu. Päästettiin yksi tyttö ennen meitä ja hänellä meni tosi hyvin ja hänkin vakuutti ettei se satu. Sitten koitti Ipanan vuoro ja hän jännitti tosi kovasti ja kun eka reikä oli laitettu, niin suureksi hämmästyksekseni Ipana rupesikin itkemään ja kieltäytyi toisesta reiästä, vaikka kuinka yritin suostutella. No ei meidän auttanut kun lähteä liikkeestä ja vein Ipanan jätskille ja maanittelin ja maanittelin, uhkailin, lahjoin ja kiristin ja yritin keskustella asiasta, mutta Ipana ei vaan hallunnut toista ja olin jo varma, että sille jää tästä sitten kammo. Menimme kotiin ja siellä ystäväni odotteli meitä ja kuultuaan päivästämme, aloitti kanssani uuden käännytys puheen. Laitoimme Ipanalle korvaan emlaa, mitä hölmöyksissäni en ollut aamulla laittanut ja suostuttelimme Ipanan mukaan ainakin pitämään ystävääni kädestä, kun hän ottaa reiän. Kun päästiin koruliikkeeseen, oli se mennyt jo kiinni, mutta ystävällinen myyjä soitti toiseen ketjun liikkeeseen ja antoi meidän mennä sinne ja siellä puhuimme Ipanalle vielä, että täällä on sellaisia lastenneuloja mitkä ei satu ja kun on sitä taikarasvaakin.... Ja Ipana sitten suostui lopulta ja kun sovittiin, että kympillä lävähtää ja alettiin Ipanan kanssa laskea, niin Ipana pinnisti oikein kovasti kunnes kympin jälkeen kysyi, että koska laitetaan ja myyjä sanoi, että se on jo siinä, niin Ipanalla oli vuosisadan voittajafiilis. Ja tunnelmia kysyttäessä, ei kuulemma sattunut yhtään ja ekan reiän jälkeen pelotti, mutta nyt ei pelota yhtään. Mission completed!
 |
| Minulla violetti, Ipanalla vaaleanpunainen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, rustaa jotaki!