Yes, I can

Tänään kiittelin itseäni ja taputtelin selkään siitä, että olen niin tapojeni orja. Oltiin Ipanan kanssa lekurissa piikillä ja enkös mä ollu unohtanu hakee toiset lääkkeet apteekista. (Ne on aina valmiina lekurissa, mutta nyt oli loppu ja mun ois pitäny muistaa hakee ne apteekista edellisenä päivänä) Noh, hetken siinä arvottiin, että annanko ko. lääkkeen sitten suun kautta, vai tullaanko hoidon jälkeen uudestaan piikille, mutta sitten ei ois emlaa. Päädyttiin ratkaisuun, että lainattii lääke joltain muulta sillä edellytyksellä, että poikkeen apteekis ja vien ne heti kun Ipana on viety päiväkotiin. Lääkkeet pistettiin ja se meni hyvin. Ipana esitteli harvahampaisuuttaan ja korviksiaan tutulle hoitajalle ja lauloi jo klassikoksi syntyneen "voimalaulunsa" We will, we will rock you ja minä vein Ipanan hoitopaikkaan ja olin lähdössä apteekkiin, kunnes tajusin et ei pascha, mullahan ei oo lompakkoa mukana. Ajatus toimi ihme kyllä tänä aamuna nopeasti ja keksin, että koska kyseinen lääke ei oo erikoiskorvattava ja meillä lääkekattokin jo täynnä niin minähän kaivoin sitten takakontista vanhan lompakkoni (Älkää kysykö miksi se on siellä), missä säilytän muistona Ipanan vanhoja kelakortteja (mitkä olis ehkä pitäny hävittää, mutta muistona) ja menin hakee lääkkeet, mitkä lääkekaton jälkee maksaa 1,50 ja minulla on aina "varavarapiilossa" 5-10€ seteli, joten sieltä sain tarvittavan summan. Pelasti tällä kertaa.

Elikkä, koska olen himohamstraaja, enkä heitä mitään koskaan pois, minulla oli vara vanhoja kelakortteja Ipanalle. Ja koska olen extra varovainen ja aina pee aa, minulla täytyy olla back up plan, joka tässä tapauksessa tarkoittaa kympin tai vitosen seteliä, jonka olen piilottanut autooni yllättäviä menoja varten. Jos se olisi lompakossani, se ei säilyisi, mutta se on varavarapiilossa vain äärimmäisen hädän yllättäessä käytettäväksi, niinkuin nyt tai jos vaikka tili näyttää nollaa samoin kun bensa tankki ja Ipanalla on päksiaika yms..

Muuten entisessä autossa oli kuskinpuolella lähellä ovea kojelaudan alapuolella, (Siinä aika lähellä sitä vipua, mistä aukee nokkapelti) semmoinen lokero, mitä usein käytin varavarapiilona ja silloin kun poltin vielä tupakkaa, niin se toimi myös röökipiilona. Nyt sellaista luxusta ei ole, joten on joutunut keksiin uusia piiloja. Harrastan tätä juttujen piilottamista pahan päivän varalle myös kotona, sillä eroituksella, etten enää löydä niitä, koska en muista mihin olen piilottanut ja piilot ovat sen verran hyviä ja kekseliäitä, ettei niitä löydä. Muistan aina saaneeni loistavan idean, että joo, tonne mä laitanki ja ylistän itseäni hienosta piilosta, jota en sitten enää seuraavassa hetkessä muista..

Eli siis seläntaputus minulle ja tavoilleni. Toista on tuskin odotettavissa ihan pian.

Katsaus puhdistuskuuriin:

Ihan ekaks pakko sanoa, että kun keksin pullon ravistamisen, niin maku on parantunut hädin tuskin siedettävästä ookooseen. Välillä harvoin voin jopa maistaa vienon omenan häivähdyksen.
Aloitin tänään taas innokkaasti ajatelleen paikkaavaani tänään eilisen puolen litran vajeen, joka tekee tämän päivän sanktioksi 2l. Alku meni hyvin ja sain kaupungilla kierrellessäni tuhottua ensimmäiset puoli litraa. Ja sitten, o-ou. Juoma loppuikin, kun en ollut enempää älynnyt ottaa, mitäs nyt? Join sitten 4dl normivettä (Mikä maistui taivaalliselle). Kotona odotti litran verran juomaa. Päivä taas hujahti jotenkin juomatta ja illalle jäi taas urakka. Olen saanut aktiivisesti lipittämällä tämän päivän kiintiön tuhottua, mutta eilisen vaje jäi paikkaamatta. Tästä viisastuneena, otan mukaan huomenna ainakin litran kun menen Ipanan tädille kynsihuoltoon ja ja jätän illan missioniksi toisen litran. mä pystyn tähän, YES I CAN!