Viimeistä päivää viedään

On koittanut viimeinen päivä kangasalalla ja lähdön hetki on käsinkosketeltavissa. Upea viikko takana ja Ipana on saanut touhuta sydämensä kyllyydestä. Eilen parannettiin toisen äitin kanssa maailmaa pikkutunneille asti, mikä kostautu aamulla lievällä väsymyksen tunteella, mutta se ei haitannut, koska rentouttava viikko ja arkihuolien poisjäänti on tehnyt tehtävänsä ja stressaantuneen, kiireisen ja väsyneen mutsin tilalla on hyväntuulinen ja leikkisä äiti. Toivottavasti tämä kestää ja paluu arkeen ei tapahtuisikaan. Jos kuitenkin yrittäisi löysätä myös kotopuolessa sitä pipoa ja ottaa aikaa sille, että nautitaan elämästä, niin ehkä se ei vilahtaisi niin nopeasti ohi. Voihan sitä ainakin yrittää. Myös pesäero telkkarista on tehnyt hyvää. Viimeksi mokoma kosti ja digiboxi oli sanonnut yhteistyösopimuksensa irti kotiin palatssa. Ehkä saan tällä kertaa kauniilla sanoilla ja lupaamalla yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista anteeksi, oltuani näin pitkään poissa. Kissoihin tuo tuskin tepsinee. Todennäköisesti minut toivotetaan tervetulleeksi parin päivän mökötyksellä ja oksennuslammikolla -juuri sillä valkoisella matolla. Vessalaatikko on varmasti täytetty rakkaudenosoituksilla ja vaikka eläimiä on käyty ruokkimassa ja rapsuttamassa, niin jos heiltä kysytään on heitä on kaltoin kohdeltu, heidät raa'asti hylätty ja ruokaa ei oo annettu ainakaan vuoteen. Chilla tuskin huomasi edes meidän poissaoloa, ajatteli varmasti vain jesh, ne on kerrankin hiljaa.