sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Mikä meitä yhdistää













LQ heitti ainekirjoitushasteen nro 2, Mikä meitä yhdistää. Tarkoituksena oli käsitellä lähinnä pariskuntia.
Mietin paljon aihetta. Mistä kirjoittaisin, sillä olenhan yksinhuoltaja. Nou parisuhdetta. Ajattelin muita ihmissuhteitani ja päätin tarkastella niitä tässä siis lyhyesti. Ystävät eivät ole missään tietyssä järjestyksessä ja muoto ei ehkä ole ihan varsinaisesti aine. Edellinen ainekirjoitukseni Mikä minusta tulee isona? löytyy täältä.

Ystävä numero 1:sen kanssa meitä yhdistää, pitkä historiamme tää.
Oman pihan leikkikentällä aina, leikkiä väänsimme jo kolmivuotiaina.
On välissämme ollut aikaa ja monta mutkaa, ja olen usein vaihtanut paikkakuntaa.
Ystävyytemme silti ei ole katkennut, kummitustädiksi häntä lapseni kutsuu nyt.

Ystävä numero 2:sen kanssa parannamme maailmaa, häneltä aina parhaan tuen saa.
Uskoni voin hänen kanssaan jakaa, ja häneen voi aina luottaa.
Hän on varsinainen herkkusuu, joskus tuntuu, että hän melkein meillä asuu.
Hänen miehensä myös tahdon mainita tässä, Ipanan kummisetä ihan ässä.

Ystävä numero 3:men kanssa saa aina nauraa, Luonnonlapsen leimaa hän kantaa.
Hän aina tahtoo kaikkia auttaa, ja herkullista ruokaa laittaa.
Hänen kanssaan scippoa pelataan, ja hauskimmat seikkailut koetaan.
Hänen miehensä vain päätään pudistaa, kun hän taas uuden idean päähänsä saa.

Ystävä numero 4 on aina aito ja oma itsensä, sekä harvoja niitä, joihin Porissa enää pidän yhteyttä.
Hänen kanssaan kun leivotaan, ollaan tuomittuja aina epäonnistumaan.
Hänen seurassaan toivoo, että aika pysähtyä vois, sillä ei koskaan haluisi lähteä pois.
Hänellä itsellään kotona eläintarha mahdoton, ja hänellä työpaikka karjanhoitajana on.

Ystävä numero 5 on myös ystävä vuosien takaa, hänen kanssaan pelejä pelataan ja elokuvia katsotaan.
Hän on aina loistavaa seuraa, ja aina riittää puhuttavaa ja saa sydämen kyllyydestä nauraa.
Hänkin Porissa asustaa, siksi en häntä usein nähdä saa, ja se vähän harmittaa.
Yhdistävin tekijämme, kuinka toisiamme ymmärrämme.

Ystävä numero 6:teen ammattikouloussa tutustuin, ja yhdessä hänen kanssaan valmistuin.
Hänen kanssaan koettu on monet hetket, ja mielessä on myös monet retket.
Koulumuistot, sekä vuodet nää, ja lapsemme samanikäiset meitä yhdistää.
Vaikka väliimme tunkisi aikaa ja asioita, hänestä kiinni pitää koitan.

Ystävä numero 7 maailmaa valloittaa, matkaoppaana ulkomailla asustaa.
Hänen luonaan kävin vierasilla, ekassa kohteessa Kyproksella.
Odotan häntä kovasti Suomeen, en ole nähnyt häntä ainakaan vuoteen.
Hänen kanssaan voin olla oma itseni, hänen kanssaan on kiva jutella ja koin parhaimmat bileeni.

Myös perhettäni tahtoisin kovasti kiittää, ja Ipanan sukulaisia mukaan liittää.
Että tukenani aina olleet ovat, varsinkin silloin kun ajat olivat kovat.
Myös unohtaa tahdo en varsinkaan uusia, enkä myöskään vanhoja tuttavuuksia.
Jokin asia meitä aina sitoo ja yhdistää, kun opimme tuntemaan toisemme, se selviää.


Mahtaakohan kirjoitelmani soveltua haasteeseen, mutta lupaan yrittää ainakin seuraavan aiheen saada enemmän aine-muotoon.

4 kommenttia:

  1. Hei, aivan ihana muoto, oli sitten aine tai ei! Tämä erottuu joukosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kun rupesin kirjoittamaan ainetta niin säkeet vain tulivat ulos.

      Poista
  2. Tosi hyvin kirjoitettu ja sydäntä lämmittävä muutenkin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä :) Missä olisinkaan ilman ihania ystäviäni, siksipä heidät ja perheeni valitsin aiheeksi.

      Poista

Kiva kun kävit, rustaa jotaki!