Olenko jo iso?

Liina heitti ilmoille haasteen, johon oli pakko osallistua. Rakastinhan jo koulussa aineiden kirjoittamista.
Aine on aiheesta Minusta tulee isona?. Mistä siis kirjoittaisin...

Kuva Täti-ihmisen käsialaa.

Minusta tulee isona?
Aloitan aineeni pohtimalla, missä kohti olen menossa ja kuinka pitkä matka on vielä isoksi. Voisinko olla vielä pieni? Sisäinen lapseni on kyllä vahvasti esillä ja Ipanan varjolla saankin katsella Disneyn elokuvia ja leikkiä leegoilla, mutta konttaus ei enää suju ja keinuunkaan en mahdu enää mukavasti. Pieni. Olisinko siis keskikokoa? Koko M eli medium ei enää mahdu päälle ja koulukin on jo käyty loppuun. Keskikoko. Olisinko siis jo iso? Sehän merkkaisi että tavoite saavutettu. Ei ei, vaikka olenkin kokoa huge, en koe olevani vielä iso. Nukun vieläkin pehmolammas kainalossani, enkä vieläkään osaa nauttia viinistä. En tilaa sanomalehtiä, koska ne on tylsiä, vaan sen sijaan kissafania ja aku ankkaa ja uutisetkin kuuntelen radiosta. Jos siis ei kuunnella Ipanan kanssa lastenlaulu cd:tä. Iso. Sijoittaisin siis itseni johonkin epämääräiselle alueelle, mikä sijaitsee jossakin keskikoon ja ison välissä poissulkematta pientä.

Kun mietitään otsikkokysymystä klassisemmassa muodossa, voidaan luulla sen tarkoittavan uranäkymiä, koska muuten oikea vastaus kysymykseen olisi, että minusta tulee isona iso, vaikka tahtoisin olla vielä pieni. Olen opiskellut itselleni kaksi ammattia ja työtä tekemällä saanut pätevyyden kolmanteen ammattiin. Ammattihaaveitani elämän varrelta on ollut mm. Eläinlääkäri, eläinten kesyttäjä, näyttelijä, ohjaaja, Eläinten suojelija/tutkija (tiikerien), riistanvalvoja, eläintenhoitaja, navetan emäntä, agrologi, seminologi, lampaiden hoitaja skotlantiin, arkkitehti, eläinkaupan pitäjä, eläinhoitolanpitäjä ja viimeisimpänä ammatti, jota opiskelemaan olen kaksi kertaa hakenut tulematta valituksi, eli klinikkaeläinhoitaja. Kutsumukseni on pienestä pitäen ollut tehdä töitä eläinten parissa ja siihen olen koko elämäni keskittänyt. Harkitsen myös eläinlääkikseen hakemista, mutta se vaatii niin paljon työtä ja omistautumista, että vielä ei taida rahkeet riittää. Sen sijaan olen hakenut opiskelemaan  klinikkaeläinhoitajan ammattitutkintoa, mutta sain jo toisen kerran kieltävän vastauksen. Mutta en luovuta, vaan haen taas uudestaan. Moneen paikkaan. Joten ainakin minusta tulee isona klinikkaeläinhoitaja. Unelmani olisi tehdä myös jotain eri lailla tärkeää, kuten suojella tiikereitä jossain ulkomailla, mutta koska olen jo tässä asiassa lähempänä isoa, yritän pitää unelmat realistisina. Minusta saattaa tulla vielä vähän isompana siis myös eläinlääkäri. Se jää nähtäväksi.

Minun tulevaisuuden suunnitelmani ovat ehkä vaihdelleet, mutta olen päättäväisesti yrittänyt askel askeleelta tavoitella unelmiani. Minulla on ollut tavoitteita siitä, mitä haluan elämältä ja enemmän tai vähemmän epämääräisen selkeä visio mitä haluan. Tärkeimmät asiat, joita olen aina halunnut, on kissa, chinchilla, työ eläinten parista, omakotitalo ja päästä naimisiin. Nyt minulla on kissa. Kakskin. Ja myös chinchilla. Olen ollut kihloissa, joten melkein päässyt naimisiinmeno tavoitteeseeni. Minulla on ammatti eläinten parista, mutta ei työpaikkaa. Mikäs sen parempaa kuin oma tupa ja oma lupa, mutta koska ei ole sitä maatalon isäntää, eikä vakituista työpaikkaa, saa tämä haavekin vielä odotella. Niin, elämäni tärkein asia, jonka kanssa vietetyistä päivistä en vaihtaisi pois päivääkään (Ehkä muutaman kiukkutunnin ja pari paskavaippahetkeä) ei koskaan kuulunut tulevaisuuden suunnitelmiini. Ipana oli kyllä toivottu. Ja hän kuuluu kaikkiin nykyisiin ja tuleviin suunnitelmiini. Aion  siis isona olla vieläkin Äiti, mutta en siis koskaan leikkinyt nukeilla kotia tai haaveillut äitinä olemisesta. Itseasias en leikkinyt nukeilla lainkaan vaan nukensängyn ja rattaat valtasi alati hoivattavat ja harjattavat pehmoeläimet. Silti minusta tuli äiti-ihminen ja kait tässä hyvin on pärjätty, kun Ipana on niin mainio tapaus. Hänen tulevaisuuden suunnitelmansa sitä vastoin ovat kristallin kirkkaat ja hän on päättänyt ettei hänestä nyt sitten tulekaan prinsessaa, vaan lehmän lypsäjä rock tähti. Ja hänelle tulee yksitoista lasta. Tästä viimeisestä ja ehkäisystä tullaan vielä keskustelemaan vakavasti.

Jäipä aika lyhyeksi, mutta syytän nykyään niin tyhjää päätäni, joka ei ole enää entisensä.

Lapsi on terve kun se leikkii, niin myös minun sisäinen lapseni.