torstai 15. toukokuuta 2014

Apila2

Noniin, nyt taasen hetki aikaa kirjoittaa. Nukuin taas huonosti. Heräilin vähän päästä ja vaikka tunsin olevani kuoleman väsynyt, en saanut unta, pyörin vaan ja nukuin koiranunta. Neljän aikaan olin jo niin piss off, että olin valmis menee kysyy yököiltä melatoniinia. Päätin kuitenkin vielä yrittää laihoin tuloksin. Kuuden aikaan aattelin et jään pystyyn, mutta koko päivähän siinä olis menny pilalle, jos ei ois yhtää saanu nukuttua. Kävin siis vielä nukkuun ja sitte sainkin nukuttua lähes katkeamatonta unta kaheksaan.

Syytän tästä MiEstä, (Häntä kutsuttakoon sillä nimellä, kunnes keksin paremman alteregon.) Koska miesten syy ja miesten vika, mutta kun mä en muutenkaa osaa nukkua yksin. Kissani on AINA nukkunut kainalossani ja Ipanakin nukkuu minun sängyssäni useimmiten vain siksi, että MINÄ en osaa päästää irti. Matkoillani, kun kissoja ei voi ottaa mukaan, minulla on se kuuluisa lammas, mistä olen tainnut ennenkin kirjoittaa, mukanani paikkaamassa kissaa. Nyt lammas on hukassa. Nyyh!

Niin siis syy on se, että nyt olen tottunut lähes joka ilta nukkumaan toisen lähellä turvallisessa kainalossa, tiukassa syleilyssä ja nyt pitäisikin osata nukkua vieraassa paikassa ilman kissaani ja ilman MiEstä. Kaiken lisäksi vielä ilman lammastakin. Kävin tänään illalla kysymässä yököiltä melatoniinia, muttei ollu. Jos tänne vielä päästään, otan kyllä mukaan. Luotin että täällä niitä ois ollu, niin en käyny apteekissa, tosin en mihkää apteekkii olis kerinnykkään. Paikan lekuri oli vähän sitä mieltä, ettei meiän enää tänne tartte tulla, mut yritän silti saada näitä jaksoja vielä, kun on nää ihania aktiivilomia Ipanalle arjen harmauden keskelle. Äitikin on pakotettu vähän liikkumaan ja leikkimään eikä se ole äitille yhtään pahitteeksi.

Mulle on tullu joku helvetin kökön unirytmi. Oon aina ollu illanvirkku ja aamuntorkku ja herätyskello on ollut pahin viholliseni, mutta nyt olen ruvennu heräämään about puoli tuntia ennen kellon soittoa pirteänä kun peipponen. Joskus jään makoilemaan ja odottamaan kunnes kello soi, mutta useimmiten pomppaan pystyyn ja huomaan mitä kaikkea aamuihmiset kerkee tekee ja saa irti aamusta kun ei venytä makoilemista viimeseen tippaan. Omaa aikaa aamusta ja kerkee tekee kaiken rauhassa. Eikä väsytä. En tiiä mistä helkutista mä tän unirytmin kehitin 27 vuoden jälkeen, mutta parempi myöhään...... Silti ollaan järjestäin melkein aina myöhässä. Olkkarin kello on syystä vartin edellä, kun pääsääntöisesti katson aina sitä, jos en katso rannekelloa (pitäs varmaan sitäki rukata etuaikaan) ja viime tipassa hoputan Ipanaa aivan hermorauniona, kun hänelle ei sitä aamuvirkkuisuutta ole suotu pal mun puolelta, kun sitäkää vähää Iskän puolelta. Sit kun istutaan autoon, voidaan todeta, että huh! Ollaankin vielä aikataulussa.

Saatiin täälläkin vähän noottia tuosta aikataulujen noudattamisesta, mihin vastasin, että: "Tadaa, aineki oltiin maanantaina ajoissa". Noh, sehän kostautu lääkkeen unohtamisella, mutta aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta. Huomenna se olis ruotuun palaamiin. Nyt ei huvittas mennä nukkumaan, kun tietää taas millai yö edessä. Ens viikko on suht täyteinen, kun edessä olis soveltuvuuskoe, kissojen rokotus ja sirutus, hammaslääkäri ja käsky kävi spekseiverssille, kun mä en nää, niin mä en nää. Sitte vielä kissalandian rakennusta pukkais. Mä kun erehdyin ohimennen mainitsemaan, että mitä kaikkee pitäs, pitäs ja pitäs tehdä meillä, niin on se ukkoseni sen verran orjapiiskuri tekevä miäs, että moon huomannu, että on alkanu tapahtuu. (Ei sillä, en kyllä valita, päinvastoin) Yhtäkkii oli olkkari vaihtanu järjestystä, hella putsattu ja kissojen ulkoilualue suunnitteilla, ennenkun oon varsinaisesti kerinny tajuu mitä on tapahtunu. Koskahan lankee Ipanan ja mun makkareitten vaihdot? Apuva, mä en haluu tietää mitä Ipanan sängyn alla piilee saatikka mun.. Joku kaunis päivä se tuo varmaan mulle vinkkinä puupökkelön ja hiomapaperii, että mä voin salkkareita katellessa tehä chillalle hiekka-astian. Hän oli mulle meille tehny metallista tosi kauniin ruusun, lisään kuvan siitä kun pääsen kotiin. Se on tosi aidon näköi. Tosi kaunis.

Sitte, että mun elämä olis varsin helppoa ja tasaista ja mukavaa, päätin aloittaa (TAAS!) uuden dietin! Ja kaikki huutaa jippikayjei! Kuulin täällä toisilta mutseilta semmosest ko Jutta ja superdieetti, siin syyää paljon proteiinei, jotain rahkoi ja kanaa niin, että ei taatusti jää nälkä. Kuulemma ihan överisti. kuulostaa siltä, että mäkin voisin pystyä tähän. Viime kesänähän mä koklailin puhdistuskuureja, oikein syömistä ja hyi helvetti kuntoiluakin. Vatsalihaksia ja kyykkyjä painoilla joka ilta viitisenkymmentä. Alussa pikkasen vähemmän. Motivaationa kunnon sixpäcki. Tulihan todettua, että mulla on kunnon vatsalihakset, koska niihin sattu ihan helkutisti. Mitään muuta en sitte siitä kostunutkaan. Kahen kuukauden jälkeen ei grammaakaan ollu lähteny, joten sese loppu siihen. Kaikenlaisia konjac ja kuitupillereitä siellä meillä pyörii ja abtronikkikin löytyy, mutta vielä ei oikotietä onneen, eikä kovin kummosta kiertotietäkään löytynyt, mutta kovin positiivisin kuvin lähden tähän uuteen missioon taasen. Pitäkää peukkuja!



P.S. Pelattii tänää frisbeegolfia ja mä keräsin chillalle keppeja. Tein myös Ipanalle kesän ekan kukkaseppeleen.


2 kommenttia:

  1. No joo vähän sama juttu mulla nykyään. Jos alan ennen puoltayötä nukkumaan ni herään 5-8 aikaan pirteänä kuin peipponen, mutta jos saan unta vasta 2 maissa tai myöhemmin, nukun helposti 12 tuntia. Tosin nykyään melkeinpä aina (ellei ole tullut juhlittua) herään viim. 11 maissa joka sekin on mulle jo aika hyvin. :P Voi silti olla, että näin on ollut aina, mutta ennen ei tullut mieleenikään mennä sänkyyn ennen kahtatoista. Kieltämättä mukavaa, nytkin ollut tunnin hereillä, (kisuli nukkuu tuossa sylissä) tutkinut mm. lääkereseptejäni netissä ja pian voisi mennä aamupalalle. Mies tuskin nousee ennen puoltapäivää, jolloin avaan välioven, että kissa pääsee herättelemään sitä. :)
    Mukavaa kun on touhukas mies talossa. Kyllä meidänkin mies välillä innostuu, mutta yleensä sotkee toisen paikan, kun siivoaa toista. :P
    Onnea dieettiin! :)
    Näyttääpä Ipana nätiltä tuossa kuvassa, oikein pieni enkeli. <3

    VastaaPoista
  2. Ipana on kyllä kaunis (äitiinsä tullu ;) kjäh kjäh). Viime yönä nukuin ihan hyvin. En heränny ko kolme kertaa ja muun ajan nukuin sikeästi unia nähden. Varmaa viikon univelat paino vaakakupissa. Juu tekevä miäs on, ei voi valittaa :) Sil on syntsät tänää, niin pitää vähän juhlii niitä kahen kesken kun pennut nukahtaa... se on kiva jos kissa herättää. Meen vanhin kissa teki pitkään sitä jossen heränny kellon soittoon niin se tuli puree mua nenästä. Siin oppi herkkäunisemmaks kun oli aina taistelu aikaa vastaan ko kello pirahti niin alitajunta käski saman tien sammuttaa sen ja kun avasit silmät niin siinähän se oli valmiina haukkaamaan jos äippä ei älyy herätä kauheeseen pirinään ja tulla ruokkimaan heitä.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit, rustaa jotaki!