Ei nimi äitiä (tai ketään muutakaan) pahenna

Leluteekin Emilia kirjoitti siitä, miten heillä eri lapset kutsuvat häntä eri nimityksin eri elämänvaiheissa. Kuka etunimellä, kuka äitinä, kuka ranskalaisittain jne... Jäin pohtimaan itsekin asiaa ja sitä kuinka tärkeitä nimitykset voivat olla.

Mun iskä on aina vaatinut, että sitä sanotaan faijaksi. Hän käyttää itsekin ja kirjottaa kortteihin allekirjotuksena "Faija". Broidi oli tottelevaisempi tässä asiassa (ja on edelleen), mutta mä olen kutsunut (ja kutsun edelleen) aina iskäksi, jonka iskä on sitten aina korjannut "Minä olen faija, faija!". Äiti puhu aina isästä "Isäs sitä ja isäs tätä, sä voisit soittaa isälles yms." Nyt luulen, että iskä on menettänyt toivonsa suhteeni, sillä Ipanan myötä hän ehdottomasti haluaa, että häntä kutsutaan papaksi, ei muuksi, joten hän on nyt sitten "Harri-pappa", koska Ipanalla on jo pappa Iskän puolelta. Ipana oli isäni ensimmäinen lapsenlapsi, mikä taisi olla hänelle järkytys, että tein hänestä papan, ukin, vaarin, isoisän niin "nuorena", jos 48v nyt on nuori siihen verrattuna, että Iskän isä oli Ipanan tulessa 45v ja Ipana oli hänelle jo viides lapsenlapsi. Kuukauden sisään syntyi vielä kaksi lisää. Ipana kutsuu Iskää aina iskäksi, mutta tunnistaa kyllä meidät molemmat etunimiltä. Joskus harvoin on sanonut "Isukki", mutta pääsääntöisesti iskä. Ja kaikki muutkin puhuttelevat Ipanalle "sun iskäs sitä yms.." Mä puhun kanssa vaan iskästä. Ipana kutsuu minua lähestulkoon aina äitinä, joskus pyytäessään jotain tai hellittelynimenä hän sanoo "Mama" tai "Mami", johtuen varmaan englanninkielisistä lastenohjelmista, mitä Ipana katsoo, koska olemme yrittäneet syöttää hänelle englantia. Se on ihan jees, Mami on ihan kiva, niinko on Mamakin. Pari kertaa Ipana on sanonut minua etunimeltä, mikä ei tuntunut oikealta, mutten ole kieltänyt. Minä puhuttelen itseäni ainä minänä tai äitinä.

Meillä sitten minun äiti on minulle ollut aina "Äiti", vaikka muille puhunki mutsista, mutta häntä olen aina ja puhuttelen vieläkin äitinä. Ipana itse rupesi kutsumaan häntä mummina kun iskän puolelta oli jo mummo. Papan vaimolla on lempinimi, jota vain Ipana saa käyttää (ja joskus minä) ja hän käyttää sitä itse itsestään Ipanalle. Hän oli aluksi mummo, mutta vaihtui sitten aika nopeasti itsestään tähän lempinimeen. Minun mummoni isän puolelta on aina ollut "Eila-mummi" kun taas äidin puolelta "Mummu", nyt hän on Ipanalle Isomummu. Oudolta kalskahtaa kun tätini ja äitini kutsuu häntä äidiksi. Ipanallekin on vähän hämärää, miten hänen mumminsa voi olla myös minun äitini, mutta se sen sijaan on kyllä hänelle kristallinkirkasta, että papan vaimon tytär on hänelle tätipuoli, vaikka hän on vasta yhdeksän.

2-vuotiaana Ipana ei osannut sanoa "Kummitustäti", joten hän sanoi "Kynttilätäti" ja nimitys jäi pitkäksi aikaa. Nyt 5-vuotiaana nimitys on vaihtunut itsestään kummitustätiin. Kummi-setää kutsutaan etunimellä, mutta Ipana muistaa kyllä mainita, että hän on minun kummi-setäni. Toinen kummitäti ja kummisetä eivät juuri ole kuvioissa. Tämä kummitustäti muuten kutsuu omaa isäänsä aina Iskaksi, mikä kuulostaa hassulta. Törmäsin myös Porissa asuessani "Tuffaan", mikä tarkoittaa isoisää ja eri variaatioihin mummosta, kuten "Mumma ja "Mamma". Vaari, isoisä ja isoäiti taitaa olla aika mennen talven lumia, ei niitä tunnu kuulevan enää kuin saduissa. Myös ukki on harvinainen, tosin ystäväni isä on ystäväni lapsille "Ukki". Minun elämässäni ei ole paljon ollut pappoja yhtään sen enempää kun vaareja tai ukkejakaan. Mummun edesmennyttä miestä kutsuttiin etunimeltä, samoin kun mumminkin miestä kutsutaan, kun hän sitten meni vielä uusiin naimisiin.

Joskus kun minulla on ollut hoidossa lapsia, on jotkut heistä kutsuneet minua äidiksi, mutta en ole sitäkään kieltänyt tai korjannut (sillä olenhan minä äiti, en vaan heidän), painottanut vaan, että "TÄTI laittaa nyt sinulle mehua" jne. Muuten äidin miehen poika kutsuu isäänsä etunimellä ja se käy korvaan jotenki joka kerta. Samoin kun Ipana kutsui muutama vuosi sitten yhtä tutun lapsen isää iskäksi, koska luuli, että sen nimi on "Iskä". No nyt se on "T:n iskä" eikä siinä ole enää mitään. Minä ja Iskä kutsumme Ipanaa lempinimellä, jota kukaan muu ei oikeastaan käytä, joskin minulla on aktiivisessa käytössä myös "Pöpö" ja kaikki nimen variaatiot ja muut hellittelynimet. Käytän oikeaa nimeä lähinnä vaan kun kutsun tai komennan Ipanaa. Ipanalla on niin lyhyt nimi, että kaikki muut puhuttelevat häntä etunimellä. Ipana itse itsestään puhuu minä-muodossa, mutta myös aika usein varsinkin leikeissä etunimeltä. Joskus hän sanoo myös "Lapsi tai lapsesi tahtoisi sitä ja tätä..." Joskus hän toteaa olevansa "Pieni rääpäle" ja kikattaa päälle. Mistä lie senkin keksinyt, ehkä se vaan kuulostaa hassulle.

Kyllä sillä on jonkinlainen vaikutus, miten muut puhuttelevat ketäkin lapselle, miten hän alkaa sitten ketäkin kutsua, mutta lapselle voi tulla myös omia nimityksiä ja hän saattaa jopa keksiä itse uusia. Mun mielestä tuota nimiasiaa ei pidä ottaa liian vakavasti, vaikka en minä ehkä haluis olla mutsi, tai tulla kutsuttavan etunimellä, mutta tiedostan, että niin voi käydä sitten vanhempana. No, sittenpähän käy.

Lei-lei-leivotaan kakkua

Kun saan päähänpinttymän, en pääse siitä eroon. Niin kävi nytkin. Eräänä päivänä sain päähäni idean, että teen anopilleni hänen hevosistaan kakun suklaasta synttärilahjaksi heinäkuussa. (Vaikka vannoinkin etten muovaa suklaata vähään aikaan). No idea ja toteutus pyöri päässäni, kunnes tajusin, etten pääse siitä eroon, joten päätin toteuttaa ideani arjen piristykseksi. Tiesin, että se tulee vaatimaan aikaa (ja kärsivällisyyttä) ja olin varautunut siihen. Piirsin kuvan leivinpaperille ja valmistauduin huollella, sillä olin päättänyt tavoitella mahdollisimman realistista lopputulosta karvoineen päivineen. Kuvaan lopulta sitten päätyikin vain yksi heppa. 11,5h pikkutarkan työskentelyn ja hajonneen (ilmastointiteipillä koitin paikata, ei onnistunu) pursotinpussin jälkeen olin valmis ja varsin tyytyväinen lopputulokseen. Tomusokerin kanssa työskentely oli yllättävän vaikeaa, samoin kun turkinpippureiden, mutta valkosuklaa oli positiivinen yllätys. Kakku oli sen sijaan nopeampi tapaus. Käytin omakeksimääni (Ipanan kummitädin syntsillä vähän sovelsin omasta päästäni reseptin ja suureksi yllätyksekseni se olikin hyvää) reseptiä ja se oli alta tunnissa valmis ja hyvä tuli. Pinta tosin ei ollut tasainen ja maksoin siitä aamulla kun laitoin suklaakoristetta, katkesi hevosenkenkä kahtia. Kun yritin korjata sitä, katkesi se vielä useammasta kohtaa. Kakku sai hyvän vastaanoton. Kertokaa tekin mielipiteitänne, muistuttaako koriste esikuvaansa :)

Oppia ikä kaikki

Ipana on nyt viis. Eskari olis eessä sitten syksyllä. Ikäänkuin en olisi sen tiimoilta jo prosessoinut luopumisen tuskaa, niin Ipana se otti ja oppi tässä taannoin lukemaan. Tarkalleen ottaen se oli 14.1. Tai sillon sen huomasin. Istuin sohvalla iltasella ja Ipana istui lattialla ja alkoi yhtäkkiä lukea lautapelin kyljestä tekstiä. Minulta jäi tottakai haavi auki ja vau, osaaksä lukea. Joo-o, sano Ipana ja niin mä kaivoin jostain joskus vau'kirjalta tulleita tavukirjoja ja niin se mun pötkylä lukas iltasaduks kirjasen. Nyt jo lukeminen on paljon nopeempaa ja vähemmän arvaamista. Miksi lapsien täytyy kasvaa niin nopeasti? No päivänä toisena (tarkalleen ottaen 21.1) oltiin ystävälläni ja siellä Ipana taas lukas jotakin niin sanoin, että nyt täytyy yrittää opettaa kirjottamanaki kun se jo matuskelee sanoja ja tavaa. No, illalla jälleen vietin aikaa soffalla ja Ipana huoneessaan kunnes kuulin että se tavaa jotakin. I, Ipa, Ipana, n, Ipanan o, Ipanan om, m, Ipanan oma pä, p, Ipanan oma päi, päiv, v, päivä,ä, päiväk ja kun tätä oli jatkunut jo vähän aikaa menin katsomaan ja sinne se oli johonki vihkoseensa kirjoittanut: Ipanan oma päiväkirja. Että oli äippä ylpeä tytöstään ♥. Ylpeyden puuskasta, riemusta, yllätyksestä ja kaikesta muusta juhlinnasta kun selvittiin, iski haikeus. Mun pienestä vauvasta on kasvanut iso lapsi ja tästä se itsenäistyminen alkaa. Kohta tulee kuvioon koulukaverit, eikä Ipana enää haluu hengaa mutsin kaa. No sitte pojat ja sitte se muuttaa opiskelemaan johki ja perustaa perheen. Miksi aika kuluu niin nopeasti? Miksi ne on niin vähän aikaa pieniä? Kun iso kerkee kyllä olla sitten liiankin pitkään. Nykyajan lapsien on vielä kasvettava ihan liian aikaisin. Mulla oli kuudennella luokalla vielä pupupaita päällä, kun nykyään tytöillä saattaa olla syömishäiriö jo kolmannella luokalla ja poikaystävä toisella ja kännykkä ekalla. No kännykkä Ipanallakin jo on. Sai joululahjaksi, muttei kyllä multa. Tabletin ois halunnu. Lähinnä sillä pelailee, mutta esim. tänään se ois ollu kätevä kun meni kaverilleen leikkimään naapuriin, niin käskin ottaa puhelimen mukaan, että soitan sitten syömään, kun ruoka on valmista. No, eihän siinä ollut akkua kun joku äiti kröhöm Ipana oli pelannut sen tyhjäksi.... Käskin Ipanaa lataamaan siellä, mutta kiinnihän se oli, kun siihen koitin soittaa. Pointti oli kuitenki se, tai oikeastaan kaksi pointtia, mikäli punainen lanka jäi hukkaan, että siis vau, mun lapsi osaa lukea ja kirjottaa vaikka on vasta viis ja se saa mussa haikeita fiiliksiä, kun sen pitäs olla vielä pieni eikä kasvaa niin nopeesti.

Mulla olis yksi toive, yksi pieni pyyntö vaan...

Tai se olis pikemminkin sellainen ehdotus. Mietin pitäskö tehdä sen puolelta ihan lakialoite..

Se koskee verorahojen käyttöä. Mulla olis kaikkia hyödyttävä, varsin kehityskelpoinen idea/ratkaisu. Me kaikki veronmaksajathan maksamme veroja. Se pari miljardia verorahoista, mikä menee tällä hetkellä kansanedustajien torkkupeittoihin, puhelinlaskuihin ja huoriin muuhun jonninjoutavaan, voitaisiin sijoittaa perustamalla middle-of-nowhere kylä grillipoliiseille, uimahallipoliiseille, parkkipaikkapoliiseille, hankalille naapureille ja muillekkin kusipäille yhtä mukaville ihmisille. Sitten jos nipistetään vielä kunnanjohtajien uhkapeli ja viina virkistyskassasta, voidaan viereen perustaa naapurikylä kukkahattutädeille, tapakasvattajille ja mielivaltaisille sossuille.

Jotta tämä ratkaisu palvelisi kaikkia, se voisi samana toimia rangaistuslaitoksena esim. tällaisille julkisuudessakin vastikään olleille huumepoliiseille, että he saisivat komennuksen sinne ottamaan vastaan ja käsittelemään ja raportoimaan naapurikiistoja, syytteitä ja valituksia. Siellä nämä "herttaiset" ihmiset saisivat sitten keskenään jatkaa rakkainta harrastustaan saman henkisten kanssa ja me muut saatais meidän oma happily ever after.
Kyllä se yhteiskunta voisi pyöriä sillä tavalla.

Kuva: Google-haku

Jos kansanedustajat kuitenkaan eivät ole valmiita luopumaan torkkupeitoistaan yhteisen hyvän vuoksi, niin kerättäiskö edes kolehti? Pliis...

Bad car day

Tulihan taas törttöiltyä liikenteessä *huokaus*. Vein Ipanaa musiikkiterapiaan ja jo kun lähdimme sinne, oikasin risteyksessä jotenki liian aikasin ja ruopasin ojan kautta. Onneks oli lunta siellä. Sain lapsosen musisoimaan kuitenkin turvallisesti ja päätin sitten ajaa siksi aikaa ystävälleni Nastolaan, kun sinne on vain 20min matka. Ei siinä mitään, kivasti meni, kunnes takas piti lähteä ja olin yllätys(kö?) myöhässä. No hiukka hilpeemmin kaasua, niin kurotaan aikataulu kii. Olinki jo ihan hyvässä ajassa ja tulin 12 tietä iloisesti tarkoituksena kääntyä rautatieliittymästä välttääkseni valot ja kuinka ollakkaan vierustoverit hävisivät rinnalta, kunnes älysin kattoa, et olin ihan surutta laskenu onnellisesti punasia päin. No mitäs siinä enää jarruttelemaan, nolona ekasta liittymästä vaan käännyin kun sattu olee nuolivalot vihreenä ja juutuin sitte kahtiin valoihin ja myöhästyin kolme minuuttia lisää tämän kiertämisen takia. Sitte kun lähettiin pihasta lähin peruuttaa niin eikös siin mee autoja takana ja kun ne vihdoin loppu ja lähin kääntää niin huomasin, et takana yks kääntää kikkeitään kans ympäri ja mä oon sen eessä. No ei ku autoa suoraks mut kun siin oli sellai tolppa, niin eihän mun auto niin notkee oo, et se olis kääntyny siitä. Eiku taas pakille ja veivataa. Siinä vaihees aattelin et apua, päästäkää mut kotiin! No, hyvin meni sitte loppumatka ilman sen kummempia töppäilyjä. Bad car day.

Haastava Kahvihetki

Ideal Irony kutsui minut kahvittelemaan. En tosin juo enää kahvia, mutta olkoon sitten teetettelemään.

Kahvikutsujen idea; 

 "Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole pakko jakaa:) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä, ystävän kanssa keskustellessa. Mitä vastaat seuraaviin kysymyksiin? Voit vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin"

1. Mikä on sisustustyylisi?

Kirsikkapuu ja valkoinen, hyvin kissa-aiheinen. Meillä kaikesta näkee, että täällä on kissoja, chillaa unohtamatta. Kodikas ja mukava. Jos näen jotain mistä pidän, ostan sen ja esim. Verhoja en vaihda koskaan. Sisustan pikkuhiljaa ja pidän monta vuotta samat jutut. Tää alkaa pikkuhiljaa olla mun näköiseni.

Kuvat: Meidän olkkarista ja Keittiö/ruokatilasta. Saanen huomauttaa ettei meillä yleensä kissat saa hyppiä pöydällä, mutta tuli niin kuvauksellisesti siihen juuri kun otin kuvaa.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?

Luultavasti olohuoneeseen, mutta viimeaikoina olen sisustanut ruokahuonetta/keittiöä ja olohuone on ollut verhoja lukuunottamatta pitkään jo samanlailla. Haluaisin uuden ruokapöydän. Myös Ipanan huoneeseen olen panostanut, koska sinne ei kertakaikkiaan mahdu mitään, niin sitä pitää aina välillä fixailla. Mutta niinkun sanottu, kun näen jotain mikä on mun näköiseni niin ostan sen. Niin ja eteisen iso koriarkku ja korkkimatto taitaa olla ihan viimeisimpiä hankintojani. Ne oli kyllä hyvä ostos. Ei kaduta yhtään :) Jos Chinchillan häkki lasketaan, (Onhan noi tasot ikään kuin sen huoneita) niin sen olen kokonaan tehnyt omin pikku kätösin.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Ipanan vaatteisiin, uuteen ruokapöytään, eläinkauppaan/zooplussalle... Mä jään koukkuun alennuksiin. Jos joku maksaa vähän, se on pakko ostaa, eli varmaan jonnekkin missä olis tosi hyvät alet :)

4. Mihin käytät paljon rahaa?

Ruokaan, ja niihin alejuttuihin.... ja aina sillon tällöin verkkokauppoihin. Sillon ko tilaan, niin tilaan sit kerralla aikas paljon. Joskus meni huuto.nettiinki, mut en mä enää oo siellä sillee shopannu. Chinchillan ruoka on aika kallista, eli eläinkauppaan menee sit kerralla, mutta sitä tarttee niin harvoin ostaa et ei voi sanoa, et olis kallis elukka ylläpitää. Eläinlääkärillä jos tarttee käydä, niin se on aina kallista. Noi nyt on ollut koko elämänsä aika terveitä. Ipanan lääkkeet on aika kalliita, eli apteekkiin menee, mutta kun lääkekatto tulee yleensä täytee, niin loppuvuoden lääkket on puolitoista euroa. Ipanan harrastuksiin menee jonku verran.


Kuvat: Ipanan  joulukonsertti 2013 

5. Mistä onnesta unelmoit?

Siitä, että olis ihana mies, jonka kanssa jakaa kaikki ja jonka kainoloon käpertyä iltaisin ja tottakai, että Ipana olis terve ja että olis oma ihana koti kaukana grillipoliisista ja että saisin töitä tai pääsisin kouluun eläinalalle.

Kuva: Googlen kuvahaku

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Kuva: Googlen kuvahaku
vähän muokattuna

En halua maalata piruja seinälle, koska uskon, että teemme itse oman onnemme. Mutta jos taivas putois niskaan, niin olis se aika paska juttu...


7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Ipanan menoissa ja lääkkeissä, vaikka olen sekoillut pari kertaa niissäkin. Lahopää mikä lahopää. Pysyn myös tai ainakin pyrin pysymään aina sanojeni takana.


8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Luuk 6:37
Eli kaikki, mutta helpoimmin ehkä sellaiset, jotka eivät varsinaisesti satuta tai aiheuta pahaa tai kärsimystä kellekkään. Eli jos joku vahingossa kaataa juoman syliin tai astuu varpaille yms. Vahingossa tehdyt tai jos ihminen katuu tekemmisiään, on helpompi antaa anteeksi, kun jos ei, niin se vaatii enemmän työtä ja pidemmän aikaa.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

Äidin vaistot ja monimutkainen ajattelutapa (=Lue tippaleipäaivot!). Ikinä ei ole sen suhteen tylsää.

Kuvat: Minä ja Ipana ja Googlen kuvahaku
vähän muokattuna 

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?

Mahakarvat!! Ja se kun ei tartte ite avata kurkkupurkkia. Ja tuoksu. Ja se kun niiden kainalossa uskaltaa kattoo kauhuleffaa (Must on tullu yksinasuvana kauhee pelkuri). Niin ja sit se pikku juttu mikä niil roikkuu housuissa. Se avainketju. Se on tosi kätevä, monellako naisella ootte nähny semmosta :)

Noniin, että semmosia. Avasiko yhtään mua? (No nyt se on auki ja nyt se on kiinni) Sit olis vielä joku tämmöi haaste tähän loppuun:

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 Asiaa minusta

1. Puren kynsiäni, enkä saa lopetettua sitä millään. Ainoa tapa saada kynsien olla, on pitää rakennekynsiä.
2. Olen äiti ja tekisin lapseni puolesta mitä vain.
3. Olen kissaihminen ja se kyllä näkyy. Rakastan eläimiä ja kutsumukseni on pienestä asti ollut työskennellä niiden parissa.
4. Tykkään katsella elokuvia ja jään helposti koukkuun TV-sarjoihin. En kuuntele musiikkia juuri lainkaan, vaikka pidänkin musiikista. En voi sietää sitä, kun joku huudattaa musiikkia.
5. Olen tosi kilpailuhenkinen ja voittaminen on ihan paras fiilis! (Tässä Ipana tulee kyllä valitettavasti minuun)
6. Olen nainen, luullakseni. Edellämainitut tippaleipäaivot, synnytys ja tissit on vienyt mut tähän olettamukseen.
7. Tykkään laulaa karaokea ja laulan aina joskus suihkussa, osittain siksi, ettei kissani kuvittele minun valuneen viemäriin. Jokainen saa päättää olenko hyvä, huono vai hyvin huono.
8. Minulla on vahvat mielipiteet ja kerron ne mielelläni. kysyttiinpä tai ei. En yleensä lähde väittelemään jos en tiedä olevani oikeassa. Mielipide-erot on eria asia.
9. Minulla on oma auto. Ja ajokortti. Ihan oikeasti!
10. Tykkään ostella tavaroita, mutta inhoon shoppailua. Jos joku riepu on pakko ostaa, katson mitä mallinukkien päällä on ja sovitan sitä jos ei sovi niin daaam.
11. Voisin mainita myös jotain nukkumiskäyttäytymisestäni. Puhun siis unissani. Usein ja kovaa. Yleensä en muista tilannetta aamulla. Puren potkin, lyön ja huudankin välillä, olen myös kävellyt unissani. Lisäksi lähentelen, takerrun, varastan peiton ja tyynyn ja kuorsaan kovaa ja aina. Tämän myös Ipana on perinyt multa. Siis sen kuorsaamisen.

Vastaukset kysymyksiin

1. Missä hahmossa mörkö tulisi ulos kaapista Harry Potter -maailmassa (eli pahin pelkosi)?

Käsittelin aikaisemmin fobioitani, ne löytyvät täältä. Tähän vastaisin ehdottomasti joko hammaslääkäri tai nukke.

2. Mitä näkisit kun katsoisit Iseeviot-peiliin (suurin toiveesi)?

Itseni hääpuvussa

3. Minkä yliluonnollisen kyvyn haluaisit omata?

Telekinesia vois olla ihan siisti myös, mutta ehdottomasti kyky puhua ja ymmärtää kaikkien eläinten kieltä

4. Mitkä kolme toivomusta esittäisit hengelle? (Ei saa pyytää lisää toivomuksia.)

Ipanan terveyden

Rikkaan ihanan miehen
Unelmieni työpaikan

5. Oletko taikauskoinen?

No enpä juuri. Ehkä vähän. Jotain siltä väliltä.

6. Jos saisit elää minkä tahansa fiktiivisen hahmon elämää, niin kenen elämää eläisit ja kuinka kauan?

Karvisen elämää aina :D

7. Jos (kun?) kirjoittaisit kirjaa, keskittyisitkö eniten kuvailemaan henkilöiden välisiä keskusteluja, ympäristöä vai päähenkilön ajatusmaailmaa?

Ehkä tapahtumia, joten keskusteluja

8. Mikä on suosikki elokuvakategoriasi?
Fantasia

9. Parhaat tv-sarjat?
Olipa kerran
Rillit huurussa
Game of thrones
Pushin Daisies
Asunto 23
Kolme miestä ja tyttö
Chuck
Serranon perhe
Putous
O.C
Grimm
ja kymmenen muuta...

(ja kyllä, täytyy myöntää myös Salkkarit....)

10. Luettele muutama suosikkielokuvasi.
Eragon
Tiikeriveljekset
Tähtisumua
Fast & furious
Lumikki ja metsästäjä

11. Jos voittaisit 10.000€, mitä tekisit rahoilla?

Laittaisin ehkä osan aspitilille, lähtisin ehkä reissuun, tai käyttäsin harkiten. Vaikea sanoa, kun kymppitonnilla ei taloakaan saa, mutta on se silti paljon rahaa.

Minun kysymykseni

1. Missä kuvittelet itsesi 10 vuoden kuluttua?

2. Mihin haluaisit matkustaa?

3. Elämäsi paras hetki/hetket?

4. Jos voisit, haluaisitko palata ajassa takaisinpäin muuttamaan jotakin hetkeä?

5. Jos sinulle myönnettäisiin palkinto, mistä hyvästä se tulisi?

6. Omituisin tapasi?

7. Jos saisit 10000€ hyväntekeväisyyteen, mihin kohteesen lahjoittaisit?

8. Mikä eläin olisit tai minkä haluaisit omistaa?

9. Jos voisit saada mitä vain, mitä se olisi?

10. Jos saisit 3kk elinaikaa, miten käyttäisit ajan?

11. Jos olisit elokuvassa, millainen olisi hahmosi?

Että sellaisia. Täytyy miettiä kenet haastan tähän....

Hmm... Näillä blogeilla saattaa olla varmasti enemmän lukijoita kun mitä tehtäväannossa, mutta tässä suoraan lukulistaltani. Poissuljettuna Project Mama, koska luin jostain hänen kirjoituksestaan, että hänet oli haastettu vastaavasti, eikä hän vastaa haasteisiin. Jään innolla odottamaan, vastaavatko haastetut kahvikutsuuni.

• Lähiömutsi
• Pudonneita omenoita
• Usko, toivo ja Pakkaus
• Valeäidin tunnustukset
• Everyone Deserves Happiness
• I Am Beautiful
• Uusioperheen kuviot ja kaviot
• Leluteekki
• Kupla
• Isyyspakkaus

Siinä on 11. Laskin poissuljetun mukaan, haittakse? :D

Kuvat: Tee ja haamu googlen kuvahausta muokattu ja raapimapuu ja chillanhäkki meidän omia.